Tampereen Ilves (jääkiekko).html
 
| ca | de | en | es | fr | it | nl | no | pl | pt | ru | ro | fi | sv | tr | vo |


 

Tämä artikkeli käsittelee Ilveksen jääkiekkotoimintaa. Muista lajeista ja seurasta yleensä ks. Tampereen Ilves
Ilves
Ilves
Perustettu 1931
Kotihalli Hakametsän jäähalli
Kaupunki Tampere, Suomi
Värit vihreä, keltainen ja musta
Liiga SM-liiga
Päävalmentaja Sakari Pietilä
Urheilupäällikkö Juha Hautamaa
Toimitusjohtaja Esa Honkalehto
Omistajat pääomistaja
Vincent Manngard,
38 muuta osakasta
Kapteeni Pasi Määttänen
Kannustuslaulu Costello Company:
”We Are The Kings”
Kultaa: 16 1936, 1937, 1938, 1945, 1946, 1947, 1950, 1951, 1952, 1957, 1958, 1960, 1962, 1966, 1972, 1985
Hopeaa: 9 1935, 1948, 1949, 1965, 1968, 1969, 1970, 1990, 1998
Pronssia: 12 1934, 1939, 1941, 1943, 1963, 1964, 1967, 1974, 1975, 1983, 1989, 2001

Tampereen Ilves on vuonna 1931 perustettu suomalainen urheiluseura, joka on tunnettu erityisesti jääkiekkotoiminnastaan. Kaudella 2008–09 Ilveksen edustusjoukkue pelaa miesten SM-liigassa. A-nuoret pelaavat niin ikään omassa SM-liigassaan ja B- ja C-nuoret sekä naiset SM-sarjassa.

Edustusjoukkueen nykyinen kotikenttä on 7800 katsojan Hakametsän jäähalli. Vuosina 1934–1939 ja 1945–1965 Ilves pelasi Koulukadun kentällä, kaudella 1933–1934 Palomäen uimalaitoksella ja 1941–1944 Eteläpuiston kentällä. Muut Ilveksen joukkueet pelaavat nykyään kotiottelunsa Tampereen eri jäähalleissa.

Sisällysluettelo

muokkaa Historia

muokkaa Ensi vuodet

Ilves–HJK tammikuussa 1937.

Ilves perustettiin Niilo Tammisalon johdolla keväällä 1931. Alkuun seura keskittyi jalka-, jää- ja pesäpalloon, mutta jo seuraavana talvena se pelasi myös ensimmäisen jääkiekko-ottelunsa. Lapinniemen Visan kentällä Näsijärven Naistenlahden jäällä pelatussa SM-cupin ottelussa Tampereen Palloilijat voitti Ilveksen 1–2. Ilveksen historian ensimmäisen maalin teki Reino Lahtinen.[1]

Alkuun sama Ilveksen joukkue pelasi talvisin sekä jääpalloa että -kiekkoa, jopa samoilla vieraspelimatkoilla. Kauden 1932–1933 jälkeen seura alkoi kuitenkin keskittyä kiekkoiluun, jossa nähtiin enemmän menestymisen mahdollisuuksia.[2] Harjoittelua kehitettiin Tammisalon ja maalivahti Valter Tuomen maajoukkueessa saamien kokemusten pohjalta ja seura nousi nopeasti huipulle.

Joulukuussa 1933 Ilvekselle valmistui oma kenttä Pyhäjärven rantaan Palomäen uimalaitokselle. Kenttä oli kuitenkin alamittainen ja ongelmia aiheutti myös järvenjään railoilu. Ilves luopuikin kentästä jo yhden kauden jälkeen ja päätti rakentaa jääkiekkoradan Talouskoulun kupeessa Koulukadun ja Mariankadun välissä sijainneille Tampereen Tennisseuran kentille. Se avattiin tapaninpäivänä 1934.[3]

Oma täysikokoinen kenttä, jota pidettiin Suomen hienoimpana, helpotti Ilveksen harjoitteluolosuhteita kilpailijoihin verrattuna. Tosin Ilves myi jääaikaa myös muille seuroille; toiminta oli kannattavaa vaikkei suuria rahavirtoja liikuttanutkaan.[3]

Ilves voitti ensimmäisen Suomen mestaruutensa 1936 epätavallisesti Jääkiekkoliiton edustajakokouksen äänestyksellä, kun helsinkiläinen KIF ei suostunut pelaamaan ratkaisevaa uusintaottelua Tampereella.[4] Seuraavina kahtena vuotena Ilves uusi mestaruutensa, ilman kabinettipäätöksiä. Joukkueen tuonaikaisia tähtipelaajia olivat Tiitolan veljekset Jussi ja Risto sekä Matti Wasama. 1939 Ilves sijoittui pronssille.

muokkaa Sota-aika

Seuraavat vuodet Suomessa kiekkoiltiin sodan varjossa. Kaudella 1939–1940 Ilves ei pelannut tai harjoitellut lainkaan, ja pahimpana iskuna joukkueen kapteeni ja seuran puheenjohtaja Jussi Tiitola kaatui rintamalla.[4] Välirauhan kaudella 1940–1941 Ilves sijoittui kolmanneksi, mutta seuraava kausi jouduttiin jälleen perumaan jatkosodan sytyttyä.

Sotatoimien rauhoituttua jääkiekon kehitys pääsi Tampereella jälleen vauhtiin. Tammikuussa 1941 kaupunki rakennutti Eteläpuistoon uuden kiekkoradan, jonne Ilveskin siirtyi pelaamaan. 1942–1943 pelattiin epävirallinen, myöhemmin viralliseksi julistettu sarja, jossa Ilves sijoittui kolmanneksi. Seuraavalla kaudella Ilves menestyi hyvin nuorten Pentti Isotalon, Kalle Havulinnan ja Aarne Honkavaaran johdolla, mutta sarja jouduttiin jättämään kesken, kun Helsingin suurpommitukset ensin tuhosivat Kaisaniemen kentän ja sen jälkeen katkaisivat rautatieyhteydet Tampereelle. Mestaruutta ei lopulta jaettu lainkaan.

Jatkosodassa kaatuivat Ilveksen pelaajista Erkki Rintala, Olli Lahtinen ja Heikki Lahdelma.[5] Maalivahti Teuvo Castren haavoittui ja sokeutui loppuiäkseen.[6]

muokkaa Koulukadulle

Eteläpuiston kenttää kritisoitiin matalista laidoista, jotka aiheuttivat vaaratilanteita niin pelaajille kuin katsojille, sekä Tampereelle kehittyvässä jääkiekkobuumissa nopeasti pieniksi jäävistä katsomoista. Joulukuussa 1945 valmistuikin Ilveksen vanhan Talouskoulun kentän kupeeseen Koulukadulle uusi kenttä, johon saatiin täysikorkea kaukalo ja 4500 hengen katsomo.[7]

1940-luvun loppupuoliskolla seura juhli toistamiseen kolmen perättäisen mestaruuden putkea ja pelasi tappioitta yli neljä vuotta – tosin vain 34 ottelua.[8] Kahden hopean jälkeen seurasi 1950–1952 jälleen kolmen mestaruuden sarja.

Mestaruuksia ratkaisi Ilvekselle erityisesti H-ketjuksi kutsuttu hyökkäyskolmikko Havulinna–Honkavaara–Huhti; myöhemmin Kalle Havulinnan korvasi ketjussa Yrjö Hakala, mutta nimi säilyi. Menestyksen taustasyinä on katsottu olleen vahvan juniorityön ja Risto Lindroosin osaavan valmennuksen.[9] Ilves hankki valmennusapua myös Ruotsista: Kurre Karlberg IK Götan joukkueesta vieraili Tampereella konsultoimassa.

Ilveksen junioritoiminta käynnistyi toden teolla viimeisenä sotavuonna, ja vuonna 1945 ensimmäistä kertaa ratkaistun nuorten Suomen-mestaruuden Ilves voitti ylivoimaisesti maalierolla 23–1.[10]

muokkaa Vauhtia Suomen sarjasta

Teppo Rastio ottelussa HJK:ta vastaan 1958.

Kausiksi 1952–53 ja 1953–54 moni vanha pelaaja lopetti, mistä syystä sarjasijoitus laski kausi kaudelta ja lopulta heikentynyt Ilves putosi 1954 ensimmäisen ja toistaiseksi viimeisen kerran Suomen toiseksi korkeimmalle sarjatasolle, silloiseen Suomen sarjaan. Tämä oli tuohon aikaan normaalia seuratoiminnan aaltoliikettä; amatöörijoukkuetta ei helposti voitu vahvistaa ulkopuolisin hankinnoin kuten nykypäivän ammattilaisurheilussa vastaavassa tilanteessa tehdään.[11]

Vierailu Suomen sarjassa jäi yhden kauden mittaiseksi. Nuoret pelaajat kasvoivat nopeasti vastuunkantajiksi, eikä Ilves hävinnyt sarjassa yhtään ottelua. Suomen sarjan lisäksi Ilves osallistui kaudella 1954–1955 myös ensimmäistä kertaa järjestettyyn Suomen cupiin, jossa joukkue selvisi loppuotteluun. Cup-mestaruuden vei kuitenkin TPS.[12]

Koulukadun kentälle saatiin maan ensimmäinen tekojää 1956. Tällä on sanottu olleen ratkaiseva merkitys koko Suomen jääkiekkoilun ammattilaistumiselle, kun peli- ja harjoittelumahdollisuudet lisääntyivät kauden pidetessä ja jäävarmuuden parantuessa.[13]

Vuonna 1957 Ilves nousi jälleen mestariksi ja pysyi huipulla pitkään: 19 kautta vuosina 1957–1975 tuottivat kuusi mestaruutta, neljä hopeaa ja viisi pronssia; vain kolmesti Ilves jäi vaille mitalia. Suomen Cupista tuli samana aikana kaksi voittoa ja yksi hopeatila. Joukkuetta kannatteli yhä vahva juniorityö. Raimo Kilpiö, Erkki Koiso ja Juhani Lahtinen sekä myöhemmin Lasse Oksanen, Reijo Hakanen, Jorma Peltonen ja Jarmo Wasama nousivat maineeseen.

Kaudella 1966–1967 Ilves selviytyi ensimmäisenä suomalaisjoukkueena Euroopan cupin loppuotteluun, jossa tšekkoslovakialainen ZKL Brno oli kuitenkin parempi otteluvoitoin 2–0.[14]

muokkaa Hakametsään ja kohti ammattilaisuutta

Hakametsän jäähalli

Vuonna 1965 Ilves siirtyi Kooveen ja Tapparan tavoin uuteen Hakametsän jäähalliin. Halliin siirtymisestä oli seuralle ennen kaikkea taloudellista etua: pelaajia eivät ulkojääolosuhteet juuri haitanneet mutta katsojia kylläkin, ja huonolla säällä yleisömäärät jäivät vähäisiksi. Esimerkkinä tästä kaudella 1961–1962 Ilveksen kotiotteluiden yhteenlaskettu katsojamäärä oli 31 000 mutta seuraavalla kaudella vain 19 000, vaikka joukkue sijoittui pronssille.[15]

Vuonna 1961 Ilves palkkasi ensimmäisenä palloiluseurana Suomessa päätoimisen managerin, Seppo Helteen, joka toimi myös joukkueen valmentajana.[16] Helle halusi uudistaa seuran ilmeen, missä yhteydessä otettiin vuonna 1962 käyttöön uusi merkki, Rauno Bromsin suunnittelema Ilves-pää.

Päätoimisen managerin lisäksi myös pelaajille alettiin maksaa korvauksia ja kannustuspalkkioita. Summat olivat kuitenkin vielä kaukana ammattilaisuudesta: voitosta maksettu 2000 markkaa vastasi vuoden 2006 rahassa noin neljää euroa. Vastaavasti varainhankintaa tehostettiin. Yleisömäärät moninkertaistuivat jäähalliin siirtumisen myötä,[17] ja mainoksia ilmestyi niin peliasuihin, kaukalon laitoihin kuin kenttäkuulutuksiin jo 1960-luvun alussa.[18]

muokkaa Alamäkeä 1970-luvulla

Kanadalaisen pelaajavalmentajan Len Lunden johdolla Ilves saavutti 1972 15. mestaruutensa. Ilves pysyi SM-sarjan kärkikamppailuissa tämän jälkeen vielä kolme kautta, mutta vuoden 1975 pronssi jäi viimeiseksi mitaliksi pitkään aikaan.

1970-luvun alussa otettiin ensi askel Ilveksen toiminnan yhtiöittämistä kohti, kun Ilves-Markkinointi Oy otti haltuunsa jääkiekkotoiminnan taloudellisen puolen. Urheilutoiminnasta vastasi yhä Ilves ry.[19]

Ilveksen kuten muidenkin SM-liigaseurojen taloustilanne heikkeni vähitellen kun, toimitusjohtaja Risto Hannulan sanoin, ”pelaajat ymmärsivät bisneksen nopeammin kuin seurat”[20]; seurojen johtajat olivat urheilu-, eivät talousihmisiä ja antoivat helposti periksi pelaajien vaatimuksille. Ilveksen joukkuetta ja taloutta rakennettiin lyhytjänteisesti, pelillistä menestystä ei tullut ja velkataakka kasvoi.[21]

Kooveella 1970-luvun loppu sujui vielä Ilvestäkin huonommin, ja seurat päätyivät vuosikymmenen vaihteessa yhteistyöhön. Sopimuksen perusteella SM-liigasta pudonnut Koovee keskittyi kasvattajaseuran rooliin alemmilla sarjatasoilla, ja edustusjoukkueen parhaimmisto siirtyi Ilvekseen. Näiden pelaajien joukossa oli mm. Risto Jalo.[22] Samaan aikaan Ilveksen edustusjoukkueen ja A-nuorten toiminta eriytettiin emoseurasta omaksi yhdistyksekseen, Liiga-Ilves ry:ksi.[23]

muokkaa Paluu mitaleille

1980-luvun alussa Ilveksen edustusjoukkueeseen nousi uusi sukupolvi, joka johdatti joukkueen ensin pronssille 1983 ja kaksi vuotta myöhemmin mestariksi. Näihin pelaajiin kuuluivat Risto Jalon lisäksi Raimo Summanen, Raimo Helminen, Mikko Mäkelä, Ville Siren ja Jukka Tammi. Vuoden 1985 Voittoisa joukkue kuitenkin hajosi pahoin neljän pelaajan siirtyessä NHL:ään.[24]

Vuosikymmenen lopulla Ilves nousi uudelleen huipulle nuoren valmentajansa Sakari Pietilän opein. Joukkue voitti 1988 runkosarjan, mutta hävisi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Rauman Lukolle. Seuraavan vuonna Ilves oli runkosarjan toinen ja lopulta pronssilla. Keväällä 1990 päästiin loppuotteluun, mutta TPS oli parempi otteluvoitoin 4–2.

muokkaa Sekavuutta ja talousongelmia

1990-luku oli Ilvekselle sekavaa aikaa. Kaudeksi 1991–1992 koottiin kallis joukkue, johon haalittiin takaisin 1980-luvun tähtiä. Menestystä ei kuitenkaan tullut: Ilves oli yhdeksäs. Seuraavalla kaudella pelillinen ilme oli positiivisempi, mutta talousvaikeudet kärjistyivät konkurssin uhkaan asti.[25]

Ilveksen merkki 1993–1999

Ilveksen johtoryhmä valmisteli tilanteen pelastamiseksi osakeantia, kun Mikko Mäkelä ja Vincent Manngard tarjoutuivat ottamaan Ilveksen hallintaansa. Pitkien neuvottelujen jälkeen näin tapahtuikin. Pelaajauraansa jatkanut Mäkelä halusi kuitenkin pysytellä kulissien takana, mikä aiheutti hämmennystä ja epäluuloa.[26]

A-juniorit voittivat vuosina 1991–1995 kolme kultaa ja kaksi hopeaa[27], mutta edustusjoukkue selviytyi hädin tuskin pudotuspeleihin ja joutui vuonna 1995 karsimaan liigapaikastaan Savonlinnan Pallokerhon ja Saimaan Pallon kanssa.

Karsintakauden jälkeen Ilveksen päävalmentajaksi tuli Vladimir Jursinov nuorempi. Lupaavat nuoret, kuten Vesa Toskala, Sami Ahlberg ja Juha Hautamaa olivat valmiit isompaan rooliin liigajoukkueessa ja Raimo Helminen palasi viimein Tampereelle. Uusi toimitusjohtaja Jussi Toikka kasvatti voimakkaasti Ilveksen budjettia, ja joukkue nousikin parissa vuodessa liigan pohjalta loppuotteluihin. Mestaruutta ei kuitenkaan tullut, sillä 1998 HIFK oli liian vahva ja vuotta myöhemmin joukkue putosi puolivälierissä HPK:lle.

Vuoden 1999 keväällä kävi ilmi, että Ilveksen edellisten vuosien nousu oli rakennettu tyhjän päälle. Konkurssi oli jälleen edessä. Tälläkin kertaa vararikko kuitenkin vältettiin pelaajakauppojen, palkkaleikkausten ja Vincent Manngardilta saadun lisärahoituksen ansiosta.[28]

muokkaa Talous vakautuu, menestys jää

Ilves–Blues helmikuussa 2008

Vuonna 2000 Ilveksen liigajoukkueen toiminta yhtiöitettiin Ilves Hockey Oy:ksi. Tämä vakautti osaltaan organisaation taloutta. Manngardin lisäksi merkittäviksi omistajiksi tulivat Jyrki Lumme sekä Gateway Finland Oy.[29]

Seuraavana vuonna Ilves voitti toistaiseksi viimeisimmän mitalinsa, kun Heikki Mälkiän valmentama joukkue saavutti yllättäen pronssia. Kaksi vuotta myöhemmin koettiin aaltoliikkeen toinen ääripää: Ilves oli 13 joukkueen liigan viimeinen. Sarja oli kuitenkin suljettu, joten Ilves ei voinut pudota liigasta.

Vuoden 2003 jälkeen Ilves on pelannut keskinkertaisia kausia: joukkue on selviytynyt joka vuosi puolivälieriin mutta ei niitä pidemmälle. Värikkäin kausi oli 2004–2005, jolloin NHL:n työsulun vuoksi Ilveksessä kiekkoillut Patrik Štefan muodosti Hannes Hyvösen ja Steve Kariyan kanssa yhden liigan tehokkaimmista ketjuista, jota vielä täydensi puolustaja Cory Murphy. Väriä lisäsivät valmentajaongelmat: Václav Sýkora erosi henkilökohtaisista syistä marraskuussa ja tilalle palkattu Curt Lindström joutui puolivälierien alla Ruotsin poliisin kuulusteluihin epäiltynä talousrikoksista.[30] Parhaillaan Ilves pelaa historiansa pisintä jaksoa ilman mestaruutta.

muokkaa Tunnukset

Toni Niemi yllään Ilveksen kauden 2008–09 kotipaita.

muokkaa Värit

Ilveksen perinteiset värit ovat keltainen, vihreä ja musta. Nämä värit ovat olleet tavallisimmat joukkueen peliasuissa vuosien varrella, joskin usein joko koti- tai vieraspaita on ollut valkopohjainen. Väreistä vihreä on esiintynyt peliasuissa hieman keltaista ja mustaa harvemmin.

Kausina 1982–84 Ilveksen peliasu oli kuitenkin poikkeuksellisesti violetti-valkoinen pääsponsorina toimineen SKOP:n tahdon mukaisesti. Kannattajat eivät pitäneet värityksestä, mutta seuran taloudelle yhteistyösopimus oli tärkeä.[31]

Kaudella 2008–09 Ilves pelaa kotiottelunsa vihreissä ja vierasottelunsa valkopohjaisissa paidoissa. Poikkeuksina ovat kuitenkin vierasottelut keltapohjaista kotipaitaa käyttävää SaiPaa vastaan, joissa Ilves pelaa vihreissä paidoissa. Peliasun housut ja kypärä ovat mustat ja sukat vihreät.

muokkaa Merkki

Ilveksen ensimmäinen merkki oli keltainen sivulta kuvattu ilves, jonka ympärille lisättiin sittemmin teksti ”Ilves Tampere”. Tämä merkki oli pienin muutoksin käytössä seuran perustamisesta vuoteen 1962.

Vuonna 1962 Ilveksen silloinen manageri Seppo Helle halusi uudistaa seuran merkin sähäkämmäksi ja vauhdikkaammaksi, nuorisoon vetoavammaksi. Lukuisia ehdotuksia torjuttuaan Helle valitsi harrastajataiteilija Rauno Bromsin suunnitteleman ilveksen päätä kuvaavan merkin, jota käytettiin vuosina 1962–1993.[32]

Vuonna 1993 Ilveksen edustusjoukkueen johtoon noussut Mikko Mäkelä halusi uudistaa joukkueen visuaalista ilmettä. Peliasu uudistettiin ja Harri Sulonen suunnitteli vuotta 1962 edeltäneen kokovartaloilveksen pohjalta uuden merkin. Emoseura Ilves ry. ei kuitenkaan ilahtunut muutoksesta ja pysyttäytyi entisessä merkissä, ja seurauksena oli kiistaa mm. fanituotteiden myynnistä.[33] Merkki säilyi käytössä vuoteen 1999, joskin vuonna 1997 siitä tehtiin joukkueen peliasuun yksinkertaistettu versio, jossa kuviota ei kiertänyt teksti.

Ilveksen toimitusjohtajaksi syksyllä 1999 valittu Risto Jalo halusi korjata vaurioituneet sillat liigajoukkueen ja emoseuran välillä, ja tämän symbolina palattiin jälleen vuosien 1962–1993 ilveksenpää-tunnukseen, joka on käytössä edelleen.[32]

muokkaa Musiikki

Ilveksen maalilaulu on Costello Companyn esittämä ”We Are the Kings”, jonka on säveltänyt ja sanoittanut Popedan kitaristina tunnettu Costello Hautamäki.[34] Toinen Ilveksen otteluissa soitettu kappale on Sami Hintsasen ”Ilves murisee”, jonka esittää kokoonpano Sami Hintsanen & Ruostuneet Hokkarit.

Vanhempia Ilves-aiheisia kappaleita ovat Mika Sundqvistin ”Ilves ykköseksi”[35], Ilari Siekkisen ”Ipassa on voimaa”[36] ja Toivo Honkosen ”Ilves iskee”.[37]

muokkaa Organisaatio

Ilveksen edustusjoukkueen ja A-nuorten toiminta on eriytetty emoseura Ilves ry.:stä Ilves-Hockey Oy -nimisen yhtiön alle. Alun perin toiminta siirtyi pois emoseurasta maaliskuussa 1981 Liiga-Ilves ry.-nimiseen yhdistykseen, ja osakeyhtiömuotoiseksi toiminta muuttui kesäkuussa 2000.

Ilves-Hockey Oy:n pääomistaja on amerikansuomalainen liikemies Vincent Manngard, jonka hallussa on 62 % osakkeista. Muita osakkaita on 38, heistä merkittävimpiä Jyrki Lumme 18 % omistusosuudella[38] sekä Lasse Oksanen ja Gateway Finland Oy. Yhtiön hallituksen puheenjohtajana toimii Jouni Jääskeläinen.[39]

Ilves Hockey Oy:n toimitusjohtaja Esa Honkalehto on hoitanut tehtävää vuodesta 2004.[40] Urheilutoimen koordinaattorina ja nyttemmin urheilupäällikkönä on niin ikään vuodesta 2004 toiminut seuran entinen tähtipelaaja Juha Hautamaa.[41]

muokkaa Kannattajatoiminta

Fanikatsomo (takana kaarteessa) juhlii maalia helmikuussa 2007.

Ilveksen Fan Club perustettiin 1990-luvun puolivälissä.

Hakametsän jäähallissa Ilveksen varsinainen fanikatsomo on katsomo D1, jonne fanclubilaiset voivat ostaa lipun tai kausikortin alennettuun hintaan. Nuorisolle (7–15-vuotiaat) on lisäksi varattu katsomon D2 alarivit. Myös D1-katsomon yläpuolisessa seisomakatsomossa on paljon äänekkäitä kannattajia.

Vuonna 2002 tehdyn kyselyn mukaan suurin osa Ilveksen kannattajista on perinyt aatteen vanhemmiltaan. Toiset ovat valinneet joukkueen kaveripiirin vaikutuksesta tai pelattuaan itse Ilveksen junioreissa. Tutkimuksen mukaan Ilveksen kannatus oli hienoisesti painottunut Tampereen itäosiin länsipuolen ollessa enemmän Tapparan valta-aluetta.[42]

muokkaa Pelaajat

muokkaa Nykyinen edustusjoukkue

(Tilanne 16. lokakuuta 2008)

Maalivahdit
Numero Pelaaja Hanskakäsi Sopimus Syntymäpaikka
1 Suomi Mikko Pätsi V 2009 Kuusamo
28 Suomi Hannu Toivonen V 2009 Kalvola
35 Suomi Tero Leinonen V 2009 Mikkeli
Puolustajat
Numero Pelaaja Kätisyys Sopimus Syntymäpaikka
0 Suomi Jonas Alatalo O Harjoitusrinki Tukholma, Ruotsi
0 Suomi Ville Laine V 2010 Tampere
3 Suomi Toni Niemi V 2009 Pirkkala
6 Suomi Joonas Lehtivuori V 2009 Pirkkala
12 Yhdysvallat Troy Milam O 2009 Lake Orion, Michigan, Yhdysvallat
19 Suomi Mikko Kuukka V 2009 Hämeenkyrö
22 Suomi Markus Seikola O 2009 Laitila
23 Suomi Jarkko Näppilä V 2010 Tampere
33 SuomiYhdysvallat Kevin Kantee V 2009 Idaho Falls, Idaho, Yhdysvallat
37 Suomi Pasi Järvinen O 2009 Janakkala
50 Yhdysvallat Matt Nickerson O 2009 Old Lyme, Connecticut, Yhdysvallat
81 Suomi Arto Tukio A V 2009 Tampere
Hyökkääjät
Numero Pelaaja Kätisyys Pelipaikka Sopimus Syntymäpaikka
9 Kanada Geoff Platt V KH 2009 Toronto, Ontario, Kanada
10 Suomi Matti Uusivirta O LH 2009 Helsinki
11 Suomi Miikka Männikkö O LH 2009 Tampere
15 Suomi Masi Marjamäki V LH 2009 Pori
17 Suomi Matias Sointu V H 2010 (2011) Tampere
18 Suomi Antti Roppo O LH 2010 Tampere
20 Suomi Ville Korhonen L LH 2009 Tampere
21 Suomi Niko Snellman V LH 2009 Tampere
25 Suomi Toni Rajala V H 2010 Tampere
27 Suomi Sami Torkki V LH 2009 Rauma
29 Suomi Jani Keinänen V H koeaika Hämeenlinna
36 Suomi Lassi Mattila V KH 2009 Lempäälä
40 Suomi Jarkko Kauvosaari V KH 2010 Ylitornio
42 Suomi Juuso Antonen V LH 2009 Tampere
51 Suomi Pasi Määttänen C V LH 2009 Tampere
61 Suomi Marko Anttila O LH 2010 Lempäälä
71 Suomi Lauri Tukonen O LH 2009 Hyvinkää
85 Suomi Jaakko Pellinen O KH 2009 (2010) Tampere
88 Suomi Joonas Rask V H 2010 (2011) Savonlinna
91 Suomi Turo Järvinen A V LH 2009 Espoo

muokkaa Valmentajat 2008-2009

  • Arto Koivisto (mv-valmentaja)
  • Pasi Keskumäki (voimavalmentaja)
  • Matti Kaario (joukkueenjohtaja)

muokkaa Entisiä pelaajia

muokkaa Jäädytetyt pelinumerot

Ilves on jäädyttänyt viiden entisen tähtipelajaansa numeron.

muokkaa Numero 24

Yllä mainittujen lisäksi numeroa 24 ei käytetä. Numeroa kantoi viimeksi Veikko Suominen, joka teki itsemurhan kesken kauden vuonna 1978. Sitä ei kuitenkaan ole jäädytetty kunnianosoituksena, eikä paitaa kuvaavaa lippua roiku hallin katossa.

muokkaa Muita maineikkaita entisiä pelaajia

Raimo Helminen ottelussa SaiPaa vastaan syyskuussa 2007.
Jyrki Lumme ottelussa HPK:ta vastaan maaliskuussa 2006.

Raimo Helmistä, Pekka Leimua, Len Lundea, Jyrki Lummetta ja Timo Peltomaata lukuun ottamatta kaikki yllä luetellut on valittu Suomen Jääkiekkoleijoniksi. Heidän lisäkseen Ilveksessä pitkään vaikuttaneita jääkiekkoleijonia ovat valmentaja ja manageri Seppo Helle, huoltaja Lasse Laukkanen sekä Ilveksen naisjoukkueen monivuotinen pelaaja ja valmentaja Marianne Ihalainen.

muokkaa Kannattajien äänestämät tähdistökentälliset

[43]

1960-luvun lopulta
Juhani Lahtinen
Jarmo Wasama – Erkki Koiso
Lasse Oksanen – Jorma Peltonen – Aarne Honkavaara

Vuodelta 1997
Jukka Tammi
Risto Siltanen – Jyrki Lumme
Lasse Oksanen – Raimo Helminen – Aarne Honkavaara

muokkaa Tilastot ja luettelot

muokkaa Saavutukset

Ilveksen mestaruusviirit ja jäädytetyt pelinumerot Hakametsän jäähallin katossa.

SM-liigan maratontaulukossa Ilves on sijalla 2 tai 3, sen mukaan lasketaanko TBK:n tilastot Tapparan lukuihin vai ei. Ilves on Suomen menestyksekkäin jääkiekkoseura. Se on saavuttanut 74 miesten pääsarjakautensa aikana 16 Suomen mestaruutta, 9 hopeaa ja 12 pronssia. Saavutuksiin lukeutuu myös kaksi Suomen Cupin voittoa ja kaksi kakkossijaa sekä Euroopan cupin kakkossija vuodelta 1967. Continental Cupissa Ilves on saavuttanut kahdesti pronssia.

Ilveksen naiset ovat voittaneet yhdeksän Suomen mestaruutta; A-pojilla on 21, A-tytöillä 2, B-pojilla 7, C-pojilla 5, D-pojilla 3 ja E-pojilla 6 kultamitalia.

Kaikkiaan Ilveksen joukkueet ovat voittaneet jääkiekossa 69 Suomen mestaruutta, eniten Suomessa.[44]

IIHF myönsi vuonna 2006 Ilvekselle kultaisen ansiomitalin merkittävästä työstä jääkiekon hyväksi. Ilves on ainoa pohjoismainen seura, jolle tämä kunnianosoitus on myönnetty.

muokkaa Mitalivuodet

[44]

muokkaa Suomen cup

muokkaa Muut saavutukset

  • 1 Euroopan Cupin hopea: 1967
  • 2 Continental Cupin pronssia: 1998 ja 2007
  • IIHF:n myöntämä kultainen ansiomitali merkittävästä työstä jääkiekon hyväksi: 2006 (ainoana seurana pohjoismaissa)

muokkaa Ilves SM-tasolla yhteensä

(Tilanne 7.9.2008)[45]

Kaudet Ottelut Voitot Tasapelit Tappiot TM PM Pisteet
74 2063 1041 219 803 8325 6883 2423

muokkaa Kausitaulukko

[46], [47], [48], [49]

Kausi Sija Päävalmentaja Kapteeni O V JV T H TM PM P
1931–32 C Niilo Tammisalo Niilo Tammisalo 1 0 – 0 1 1 2 –
1932–33 C Niilo Tammisalo Niilo Tammisalo 1 0 – 0 1 2 5 –
1933–34 3 Niilo Tammisalo Niilo Tammisalo 3 1 – 1 1 5 6 3
1934–35 2 Niilo Tammisalo Risto Lindroos 4 2 – 0 2 8 9 4
1935–36 1 Niilo Tammisalo Risto Lindroos 6 3 – 3 0 20 11 9
1936–37 1 Niilo Tammisalo Risto Lindroos 6 4 – 2 0 22 11 10
1937–38 1 Risto Lindroos Jussi Tiitola 4 4 – 0 0 14 5 8
1938–39 3 Risto Lindroos Jussi Tiitola 6 4 – 0 2 14 7 8
1940–41 3 Risto Lindroos Risto Tiitola 7 3 – 2 2 16 14 8
1942–43 3 Risto Lindroos Matti Wasama 7 4 – 2 1 26 7 10
1943–44 K Risto Lindroos Matti Wasama 5 3 – 2 0 27 3 8
1944–45 1 Risto Lindroos Henry Kvist 8 6 – 2 0 28 10 14
1945–46 1 Risto Lindroos Henry Kvist 8 8 – 0 0 98 22 16
1946–47 1 Henry Kvist Teuvo Hellén 8 7 – 0 1 105 33 14
1947–48 2 Henry Kvist Teuvo Hellén 6 4 – 0 2 77 19 8
1948–49 2 Henry Kvist Kalle Havulinna 7 6 – 0 1 87 16 12
1949–50 1 Risto Lindroos Kalle Havulinna 7 7 – 0 0 50 18 14
1950–51 1 Risto Lindroos Lotfi Nasib 8 8 – 0 0 66 9 16
1951–52 1 Risto Lindroos Aarne Honkavaara 4 4 – 0 0 27 13 8
1952–53 3A Aarne Honkavaara, Risto Lindroosa Aarne Honkavaara, Jukka Wuolioa 10 4 – 2 4 35 38 10
1953–54 5A Aarne Honkavaara Juhani Ruusunen 8 2 – 1 5 27 34 5
1954–55 1SS Aarne Honkavaara Pentti Isotalo 10 9 – 1 0 73 17 19
1955–56 4 Aarne Honkavaara Pentti Isotalo 8 4 – 0 4 26 22 8
1956–57 1 Aarne Honkavaara Pentti Isotalo 8 8 – 0 0 53 19 16
1957–58 1 Aarne Honkavaara Erkki Koiso 8 6 – 0 2 66 27 12
1958–59 6 Aarne Honkavaara Erkki Koiso 18 8 – 4 7 73 66 19
1959–60 1 Aarne Honkavaara Erkki Koiso 18 14 – 2 2 124 52 30
1960–61 7 Aarne Honkavaara Erkki Koiso 18 6 – 4 8 70 65 16
1961–62 1 Seppo Helle Raimo Kilpiö 18 15 – 1 2 95 33 31
1962–63 3 Seppo Helle Pentti Pynnönen 18 11 – 4 3 72 45 26
1963–64 3 Seppo Helle Pentti Pynnönen 18 14 – 0 4 81 40 28
1964–65 2 Rauli Virtanen Pentti Pynnönen 18 10 – 4 4 70 44 24
1965–66 1 Erkki Koiso Pentti Pynnönen 20 16 – 2 2 111 46 34
1966–67 3 Erkki Koiso Lasse Oksanen 22 14 – 2 6 115 60 30
1967–68 2 Aarne Honkavaara Lasse Oksanen 20 14 – 3 3 125 57 31
1968–69 2 Raimo Vasama Lasse Oksanen 22 14 – 4 4 129 63 32
1969–70 2 Raimo Vasama Lasse Oksanen 22 17 – 0 5 161 70 34
1970–71 6 Raimo Vasama Lasse Oksanen 32 15 – 6 11 135 114 36
1971–72 1 Juhani Ruusunen, Len Lundeb Jorma Peltonen 32 22 – 1 9 192 106 45
1972–73 4 Len Lunde, Raimo Vasamac Jorma Peltonen 36 18 – 3 15 150 129 39
1973–74 3 Raimo Vasama Jorma Peltonen 36 23 – 1 12 182 135 47
1974–75 3