Kulkuri.html

Kulkureita Chicagossa vuonna 1929

Kulkuri on nimitys ihmiselle, joka vaeltaa ympäriinsä ilman kotia. Aikaisemmin heitä kohdeltiin irtolaisina, nykyään usein laittomina siirtolaisina, jos he ylittävät valtakunnanrajoja matkoillaan.

Pohjois-Amerikan maissa tunnetaan "hobo"-kulkurit, jotka matkustelivat pääasiassa jäniksinä rautatievaunuilla. Yhdysvaltain sisällissodan aikaan monet kotiin haluavat, joukko-osastoistaan erilleen joutuneet harhailevat sotilaat käyttivät junanvaunuja, kun taas toiset seurasivat ratakiskoja jalan.

Englannin kielen sana hobo juontaa juurensa rautatieasemien tervehdyksistä "Hoe boy!" (hei poika) tai "Hoe beau!" (hei kaunokainen). Kulkureiden määrä kasvoi suuren laman aikana 1930-luvulla. Ihmiset, joilla ei ollut työtä taikka hyviä tulevaisuudennäkymiä kotonaan alkoivat vaeltaa irtolaisina hypellen junavaunusta toiseen koettaen onneaan jossain muualla. Nykyään junavaunukulkureita on hyvin vähän jäljellä.

Romanit tai mustalaiset ovat perinteistä kulkurikansaa, mutta nykyään hekin ovat enimmäkseen asettuneet aloilleen, kun ovat integroituneet paremmin yhteiskuntaan ja perinteiset elinkeinot ovat käyneet toteuttamiskelvottomiksi. Euroopan unionin laajentuessa entisiin itäblokin maihin on uudenlainen kansainvaellus nostamassa jälleen päätään ja kerjäläisiä on ilmaantunut myös sinne, missä heitä ei ole vuosikymmeniin nähty, kuten pohjoismaihin ja Suomeen. Osaa heistä voidaan pitää nykyajan kulkureina.

muokkaa Kuuluisia kulkureita

muokkaa Kirjallisuutta

Anderson, Nels: Kulkumiehet - hobojen elämää 20-luvun Amerikassa. 1988. (The Hobo - The Sociology of the Homeless Man, Yhdysvallat 1923)
London, Jack: Kulkurielämää (Otava 1919) (The Road, 1907)