|
|||||||||||||||||||||||||||||||||
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||
Didaktiikalla tarkoitetaan nykykäsityksen mukaan opetuksen ja oppimisen kasvatustieteellistä tutkimusta.[1] Sen keskeisin alue on kouludidaktiikka. Yksinkertaistettuna didaktiikka tarkoittaa oppia opetuksesta vrt. pedagogiikka, joka tarkoittaa oppia kasvatuksesta. Termi didaktiikka pohjautuu kreikan kieliseen sanaan didascalia, joka tarkoittaa opetusrunoa. Didaktiikasta käytettiin 1970 luvulle asti suomennosta opetusoppi. Nykyään suomennosta näkee harvemmin käytettävän. Yksi vakiintuneimmista tavoista luokitella didaktiikkaa on jakaa se opetustapahtuman tutkimiseen, oppimisen tutkimiseen eli opetusmenetelmäoppiin ja opetussuunnitelman tutkimiseen eli opetussuunnitelmaoppiin. Didaktiikka käsittelee useita eri oppimisteoreettisiä näkökulmia. Tälläisia ovat mm. behaviorismi, kognitivismi, konstruktivismi ja situationaalinen konstruktiovismi.
muokkaa Didaktiikan historia
muokkaa Didaktiikka tieteenäDidaktiikka voidaan tiedeluonteeltaan jakaa kahteen osaan, deskriptiseen ja normatiiviseen. Deskriptiivinen didaktiikka on teoriapohjaista tutkimusta, joka tukeutuu empiiris-analyyttiseen tiedekäsitykseen. Deskriptiivinen didaktiikka ei itsessään anna käytännön opetusohjeita. Normatiivinen didaktiikka on sananmukaisesti opetusoppina normatiivinen rakennelma siitä, miten opetus olisi järjestettävä, jotta päästäisiin asetettuihin tavoitteisiin. Normatiivinen didaktiikka pyrkii antamaan mallin siitä millainen on hyvä ihminen ja millaista on hyvä opetus. muokkaa Didaktiikan koulukuntia
muokkaa Didaktinen kolmioDidaktinen kolmio on Herbartin nimeen liitetty opetuksen (opetusprosessin)perusosien havainnollistaja. Komponenteja on perinteellisesti kuvattu kärkinä: opettaja, oppiaines ja oppilas. Kolmio määrittelee opettajalle kaksi suhdetta oppilaaseen: pedagogisen ja didaktisen. Didaktisella suhteella opettaja säätelee oppilaan ja oppiaineksen kohtaamista. muokkaa Kirjallisuutta
muokkaa Viitteet
|
| All Right Reserved © 2007, Designed by Stylish Blog. |